Työpaikkana luksushuvipursi

Jos merielämä houkuttelee mutta tuhansien ihmisten karibianristeilijöiden väenpaljous ahdistaa, pienelle luksushuvipurrelle pestautuminen voi olla oiva ratkaisu.  Jari Miettinen kertoo tässä miljoonajahdilla työskentelystä.

Siinä missä loistoristeilijöillä henkilökuntaa on noin tuhat, pienillä luksusjahdeilla heitä on vain kourallinen. Tai kemiläislähtöisen Jari Miettisen tapauksessa vielä vähemmän.

– Olen yksin, eli teen kaikki hyttisiivouksista kapteenin hommiin, useiden miljonäärien palveluksessa Mallorcan saarella jo vuosia ollut Jari kertoo.

Nykyisessä työssään 72-jalkaisella jahdilla Jari toimii toisinaan myös kokkina, sillä brittiomistaja ja hänen perheensä haluavat usein nauttia aamiaisen ja lounaan laivalla. Englantilaisperheeseen kuuluvat nuorehkot vanhemmat sekä 9-vuotiaat kaksospojat.

Jarilla on jo noin 15 vuoden kokemus jahtielämästä Mallorcalla, viiden eri raharikkaan alaisena. Sitä ennen mies teki töitä öljytankkereilla. Nykyisellä huvipurrella hän aloitti työt vuonna 2014.

-Olin oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja sain unelmaduunin. Pomo on aivan mahtava. Voin huoletta sanoa että mulla on saaren paras työpaikka, Jari hehkuttaa.

Jarin tämän hetkistä työtä edelsi seitsemän vuoden pesti 82-jalkaisella jahdilla hieman vanhemman englantilaismiljönäärin alaisena. Tuolloin hänen ei tarvinnut laittaa ruokaa, sillä kyseinen pomo halusi käydä vain päiväpurjehduksilla Mallorcan edustalla ja nautti aina myöhemmin kunnon ravintolaillallisen maissa.

Jarin uusi vene

JARIN NYKYINEN TYÖPAIKKA ON TÄMÄ 72-JALKAINEN HUVIPURSI

Jarin vanha työnantaja myös kustansi hänelle avomerikapteenin Yacht Master –tutkinnon, jonka hinnaksi Jari arvioi kolmisen tuhatta euroa. Sen jälkeen Jarilla olikin kädet täynnä työtä: maaliskuusta lokakuuhun kestävän purjehduskauden aikana hän veneili seitsemänä päivänä viikossa, klo 9-18. Marraskuussa koitti perinteisesti loma, ja joulukuussa hän alkoi tekemään jahdille vuosihuoltoa.

Myös nykyisessä työssä tahti on kova ja hommia riittää. Purjehduskauden aikana hänellä ei ole viikossa yhtään vapaapäivää. Kun jahdin omistava perhe on paikalla, Jarin tehtävänä on olla aina käytettävissä.

– Kun omistaja on jahdilla, niin olen ensimmäinen ylhäällä ja menen hakemaan aamiaiscroissantit sekä patongit ja muut lounastarvikkeet ennen klo 9. Päivän päätteeksi kun perhe on mennyt yöpuulle, laitan paatin ns. nukkumaan ja lopetan päiväni.

Omistajan ollessa Englannissa Jari kertoo työtahtinsa olevan rennompi, mutta päivät venyvät silti usein ympäripyöreiksi. Uuden omistajan kanssa purjehduskausi kestää marraskuuhun. Muu aika vuodesta tehdään huoltoa. Jarilla on vuodessa lomaa kuukauden päivät, jotka hänen on pidettävä välillä marras-helmikuu.

Satama-alueella vilisee Bentley-luksusautoja ja toisinaan siellä käy mm. saudibisnesmies Nasser Al-Rashidin Lady Moura –jahti. Välillä iso työmäärä väsyttää, mutta noin yleisesti Jari on tyytyväinen ammatinvalintaansa.

– Tykkään olla töissä. Tässä näkee nopeasti työn tuloksen: on kiva kun pomo tulee paikalle ja on tyytyväinen, että paatti näyttää hyvältä. Saan usein kiitosta ja tykkään ajaa itse näitä paatteja.

Jari kertoo bongaavansa Välimerellä tämän tästä delfiinejä.

– Valaan olen nähnyt kerran. Oltiin merellä matkalla Mallorcalta Ibizalle ja satuttiin näkemään valas kun se sukelsi.

Toisinaan Jari pääsee myös matkustamaan miljonääripomojensa seurassa hieman kauemmas kotivesiltä. Erään jahdin kanssa tehtiin iso Välimeren kierros.

– Lähdettiin huhtikuussa: Sardinia, Korsika, Italia, Ranska, St. Tropez, Monaco. Hirveän hienoja paikkoja. Tultiin marraskuussa takaisin. Ihan mahtava reissu, hän muistelee.

Nykyisellä luksuspurrellaan Jari ei ole vielä päässyt matkustamaan Espanjan ulkopuolelle, mutta Barcelonan F1-kisoihin hän pääsi seilaamaan nelisen vuotta sitten.

– Aikomus olisi kierrellä Välimerta kunhan pomolla on aikaa, Jari kertoo.

Jari ja koira

VAPAA-AIKANAAN JARI ULKOILEE VÄLIMEREN MAISEMISSA KOIRANSA NIKIN KANSSA.

Miljonääreistä Jari on oppinut asian jos toisenkin vuosien varrella. Hänen pomoistaan yksi on ollut saksalainen ja muut englantilaisia.

-Engelsmanneissa sen huomaa siitä että on miljonääri, että heillä on hirveän hienot käytöstavat. He ovat myös kauhean mukavia ja rentoja.

Eräs Jarin pomoista jopa suostui olemaan syömättä lihaa laivalla, jottei Jari joutuisi kokkaamaan itselleen erillistä kasvisateriaa. Nykyistä edeltänyt pomo pyysi toisinaan häntä seurakseen sukeltamaan.

Välit työnantajiin ovat Jarin mukaan yleensä olleet oikein hyvät ja juteltua tulee usein.

– Tietysti täytyy pitää tietty raja, ja muistaa, että pomo on tullut laivalle viihtymään ja lomailemaan, hän miettii.

Ainoastaan saksalaisen jahdinomistajan kanssa sukset menivät ristiin vuosia sitten. Jari sai yllättäen lähtöpassit päivän varoitusajalla.

– Jotkut luulevat, että kun on rahaa, niin on ylempänä. On laivan omistajia, jotka haluavat pitää ison kuilun itsensä ja työntekijän välillä, hän miettii.

Tämäntyylinen epävarmuus työn jatkuvuudesta onkin Jarin mukaan työn suurin miinus. Työsopimuksia pienillä luksuspursilla ei juuri tehdä, vaikka EU:n alueella ollaankin. Jari sanoo sen olevan lainsäädöllisesti liian hankalaa, kun laiva on rekisteröity yhteen maahan, omistaja asuu toisessa ja työntekijä on kotoisin kolmannesta.

Huvipursijpg

JARI ON VIIHTYNYT VÄLIMEREN JAHDEILLA JO YLI 15 VUODEN AJAN. TÄLLÄ 82-JALKAISELLA HUVIPURRELLA HÄN OLI TÖISSÄ 7 VUOTTA.

Haluatko loistoristeilijälle töihin? Lue merille töihin lähteneiden suomalaisten kokemuksia ja bongaa työnhakuvinkkejä aikaisemmasta jutustani täältä

Teksti: Mirva Lempiäinen

Kuvat: Jari Miettisen kotialbumi

 

Advertisements

Christmas in the Dark

Merry Christmas everyone! Or happy holidays to those of you that don’t celebrate this occasion. Unlike last year when I skipped Christmas, this year I went all out – all the way out to Finland, that is. And Finland is where I’ll be for another four days, until it’s time to celebrate New Years in Tel Aviv. Can’t wait!

The reason why I’m super excited for Israel is very simple – I miss the sun! I’ve barely seen the yellow friend since arriving in the Arctic North about two weeks ago. Somehow in my enthusiasm to spend the holidays with the family I almost forgot that my homeland sucks in December. Big time. There’s no light! Here’s a photo taken around 4 p.m. Could it get any darker?

Night

I recently found a blog post that describes the Finnish winter down to a T: “November in Finland is murder. It’s just as beautiful as a summer’s day in Mordor, or a day spent in a windowless house without any lights.  You wake up, it’s dark. You come home from work, it’s dark. It’s not the nice and soft kind of darkness. It’s wet and rainy and awful. Pitch black.” Yes, exactly!

You see, a third of Finland is located above the Arctic Circle. That means that a third of the country experiences what is called the Polar Night – a period of about 50 days when the sun doesn’t rise above the horizon. As you can see in this chart taken from Gaisma.com, the number of daily sunlight hours in the city of Utsjoki currently stands exactly at 0:00. ZERO. A month from now the day lasts a whopping 3.5 hours. Yee-haw. :/

(Then again, in six months the day is exactly 24 hours longer! That’s because the Midnight Sun lights up Northern summer nights. Here’s a cool video of the phenomenon. Now THAT is a great time to visit Finland!)

Picture 16I hail from Southern Finland, a good 700 km away from the start of the Arctic Circle (that’s 400+ miles for you Yankees). So things aren’t quite as dire down here in terms of sunlight hours as they are up in Lapland, where this chart is from. But don’t be fooled: they are still pretty bad. Right now the length of the day stands at about five hours in Helsinki and Turku, the two Southern cities I always zig-zag in between. The worst part is that we usually get five hours of cloudy weather, not five hours sunny hours. And then it’s back to darkness again until the next cloudy day. And this goes on for months. Right now it’s been a week since the sun last made an appearance. Our short five-hour days look like this:

TurkuDuskGloomy

Isn’t it cheerful here, especially since we have no snow to brighten up the scenery? A true Christmas in the dark. Makes me think longingly of the Christmas I spent in the Australian wine country, in the middle of the hottest summer. Ahhh, that was the life!

While nobody likes the lack of sun, most folks in Finland seem to be able to deal with the winter blues somehow (especially since it means we have awesome summers in return). People keep themselves busy with hobbies or look forward to their two weeks of winter holidays in Thailand or the Canary Islands. They go for brisk walks despite needing a flashlight. That’s great for them, but I just want to get out of here! I feel like I’m only a few steps away from being diagnosed with Seasonal Affective Disorder (SAD) – I definitely feel anxious, hungry and sleepy (and the jet lag that keeps on lagging on is not helping). Maybe I have a harder time adjusting to the darkness since I haven’t lived through a full Nordic winter in 13 years. Two weeks is already too much for me! I am a child of the the summer, a major-league beach addict. I feel totally out of my element when I don’t see the yellow blob in the sky for days on end.

We did have one relatively bright and sunny day about 10 days ago. That made all the difference in the world. I went for a walk up a hill in Helsinki with my sleep-loving friend Mira, with whom I traveled around Central America last winter. Without that day I probably would have gotten the first flight out of here even before Christmas had started. 😛

Sunny day

As lovely as it has been to spend quality time with family and friends, I’m happy I only have one more weekend of this doom and gloom and then I’m off to sunnier pastures. If it’s up to me, I’ll continue my life as a climate refugee and avoid the Finnish winter for many years to come!

Have you been to Finland or Scandinavia during the winter? How did you cope with the darkness? What are your tips for surviving the winter blues? 

(PS. If flying off to the tropics isn’t an option for you, there are other ways you can try to alleviate SAD.)

The Helsinki Airport Book Swap: From a random idea to reality

Back in the fall of 2011 I was on a 10-hour plane ride with Finnair, flying from Japan back to Helsinki, when I finished a book I had been reading for a few weeks. It may have been Pico Iyer’s colorful Video Night in Kathmandu, or Rusty Young’s Marching Powder, a novel set in the infamous Bolivian prison of San Pedro that I visited in 2008. I can’t remember for sure.

But I do remember thinking, “I wish there was a book swap at Helsinki Airport so that I could switch this book for another one before my next flight.” And thus I posted this suggestion on the Quality Hunters blog (at the time I was working as one of eight QH travel bloggers hired by Finnair and Finavia):

Picture 15

Much to my surprise, the blog readers liked the idea, as did Finnair and Finavia. The book swap became reality in the spring of 2012! Hurray! It’s located next to departure gate 27, up the stairs toward the Fly Inn Restaurant & Deli.

20130724-021808.jpg

Even though the stylish Airport Book Swap has been around for more than a year, I only witnessed it with my own eyes two weeks ago. That’s because over the past year I’ve merely flown into HEL, not out of there. Luckily now I was at the airport working on a story for Finnair’s in-flight magazine Blue Wings, and I finally got the chance to see my little pet project in real life. Finnair’s own Markku Remes, a familiar face from my Quality Hunting days, showed me the place and I even left a book there. The space was really cute and cozy, it was great to see that it turned out so well! I will definitely go hang out there next time I’m flying somewhere. I hope you’ll do the same if you are ever stopping by HEL!

Have you visited the Helsinki Airport Book Swap? What do you think about the idea?

20130724-021428.jpg

 20130724-021400.jpg20130724-021343.jpg20130724-021131.jpg