Haluatko töihin loistoristeilijälle? Lue tästä vinkit.

Aurinko paistaa, vieressä hohtaa turkoosi Karibianmeri ja edessä siintää taas uusi eksoottinen satama: työnteko loistoristeilijällä on välillä makeaa kuin sokerinen cocktail. Monesti se taas on pelkkää arkistaa raadantaa. Nämä maailman meriä kyntävät jopa 4 000 ihmisen jättialukset kymmenine eri työntekijäkansallisuuksineen ovat kuin omia kelluvia kaupunkejaan. Jututin kansainvälistä laivaelämää kokeneita suomalaisia heidän laivakokemuksistaan.

Vantaalaisella Veeralla oli lapsuudestaan lähtien unelma: lähteä jonain päivänä töihin loistoristeilijälle, tutustumaan maapallomme kaukaisiin kolkkiin.

Vuonna 2010 hän sitten vihdoin pääsi toteuttamaan haaveensa. Veera Soppi pestattiin tuolloin Disney Cruise Line –yhtiön Disney Magic –aluksen kylpyläosastolle hierojaksi. Laivaan mahtuu matkustajia 2 700, ja henkilökuntaa 950.

Disney Magic tekee vuodenajasta riippuen 4-12 yön risteilyitä eri reiteillä ympäri maailmaa. Veeran aloittaessa työt alus oli Välimeren turneella.

– Barcelona oli kotisatama. Malta, Napoli, Palma de Mallorca, Villefranche, Tunisia ja Korsika olivat yleisimmät satamat, joissa kävimme, kertoo Veera. Euroopasta suosikiksi nousi Napoli.

– Hyvä ruoka, ihanat ihmiset ja uskomattoman kaunis kaupunki tekivät vaikutuksen. Lisäksi löysin lempisuklaakauppani, jossa kävin usein.

Veera viihtyi Disneyn palkkalistoilla tasan vuoden ajan, josta neljä kuukautta oli palkatonta lomaa. Disney Magicin lisäksi hän paiskoi kahden kuukauden ajan hommia samankokoisella sisaraluksella, Disney Wonder Cruiserilla.

Liikkuvan työpaikan myötä Veera pääsi ensimmäistä kertaa ylittämään Atlantin, joka oli hänen mukaansa huima kokemus.

– Kyseessä oli pisin aika mitä olin ollut merellä, ilman että käy maissa
ollenkaan, saati että edes näkisi maata. Taisi olla viisi päivää putkeen.

– Meren ylitys myös tarkoitti minulle, että pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni Karibialle ja Yhdysvaltoihin. Käynti Hollywoodissa oli unohtumaton kokemus. Sinne pääsemisestä olin pienestä pitäen haaveillut.

st.thomas ja jotai muuta 003

Veera ja Disneyn alus Karibian St. Thomasin saarella

Los Angelesin lisäksi Pohjois-Amerikan länsirannikolta jäi mieleen Meksikon Cabo San Lucas. Karibian kohteista tutuiksi tulivat mm. Grand Cayman, Cozumel, St. Thomas, Barbados ja Martinique.

– Lisäksi Disney Cruise Linella on oma saari Bahamalla, Castaway Cay, johon ei pääse kuin heidän laivoillaan. Siellä tein rannalla hierontoja, merinäköalallisessa mökissä.

– Kaikista kaunein ja lempipaikkani oli Guadeloupe, jossa ensimmäistä kertaa pääsin oikealle vesiputoukselle, oikeaan sademetsään, Veera muistelee.

Laivavuoteen mahtui monenlaisia hienoja hetkiä, mutta niistä eräs rauhallinen ilta Meksikon Riviera-risteilyllä on jäänyt erityisen hyvin Veeran mieleen.

– Olimme työkaverin kanssa span yksityisessä ulkoterassihuoneessa katsomassa kaunista auringonlaskua, kun näimme lauman delfiineitä hyppivän aivan laivamme vieressä. Samassa hieman kauempana laivasta nousi merestä valaita, jotka päräyttivät vettä ilmaan.

Aluksen kapteeni oli omalta kanneltaan huomannut saman luonnonilmiön ja ilmoitti asiasta matkustajille kajauttamalla ilmoille Disneyn tunnusmusiikin.

– Silloin tajusin, kuinka taianomaisesta retkestä oli kysymys, Veera fiilistelee.

Tiukka työtahti

Veera pääsi merille töihin saatuaan risteilylaivoille hoitohenkilökuntaa välittävän One Spa World –firman yhteystiedot selville tutuntutun kautta. Netissä tietoa oli vähänlaisesti.

– Pian ilmeni, että haastattelut tulevat ensimmäisen kerran Suomeen. Otin
suoraan yhteyden haastattelijaan, menin haastatteluun ja sain heti
kutsun Lontooseen koulutukseen.

malta, naples, ship 002 (2)

Välimeren satamat tulivat Veeralle tutuiksi.

Kahden Englannin viikon aikana hänestä leivottiin spa massage therapist. Veeralla oli ennestään urheiluhierojan pätevyys ja kaksi vuotta yritystoimintaa takana Helsingissä.

– Tein laivalla urheiluhierontaa sekä koulutuksissa oppimiani hoitoja, esimerkiksi kuumakivihierontaa, bambuhierontaa, sekä kuorivia ja puhdistavia merilevähoitoja niin yksilöille kuin myös pariskunnille toisen kollegan kanssa.

Vaikka työpäivät saattoivat venyä 13-tuntisiksi, Veera kokee olleensa erittäin etuoikeutettu asemansa vuoksi: kylpyläosaston työntekijät saivat vapaa-ajallaan käyskennellä laivan julkisissa tiloissa ohjelmista ja palveluista nauttien. Monen muun työntekijäryhmän oli tyytyminen erillisiin henkilökuntabaareihin, -ruokaloihin, -kirjastoihin ja –kuntosaleihin.

– Erikoislupaa hakemalla pääsimme myös syömään ravintoloihin. Saimme jopa käyttää ulkokannella olevia uima-altaita sekä poreammeita, leffateattereita unohtamatta. Saimme todellakin nauttia glamourista.

– Harvat vapaapäivät muistankin upeina minilomina, jotka olivat jokaisen raadetun työtunnin arvoisia, sillä tekemistä löytyi heti aamusta iltashow:hun asti, Veera hehkuttaa.

Loistoristeilijöihin liitetystä hohdokkuudesta pääsi omalla tavallaan osalliseksi myös helsinkiläinen Lotta Lindroos, joka vaihtoi kuutisen vuotta sitten Viking Linen tuottajan työnsä kuuden kuukauden ajaksi Celebrity Cruises –laivayhtiön assistant cruise managerin pestiin.

Lotta DR 1.jpg

Lotta pääsi kokemaan loistoristeilijöiden eron verrattuna Viking Linen maailmaan.

Hänen aluksekseen valikoitui Celebrity Century, johon mahtuu yhteensä 2 657 matkustajaa ja henkilökunnan edustajaa.

– Kerkesin puolen vuoden aikana tehdä vuonot ja Skandinaaviset pääkaupungit, mutta pääosin tein Välimeren 10- ja 11-päivän risteilyitä. Ulos pääsi käymään esimiehen roolissa vaihtelevasti, mutta sanotaanko että 3-4 kertaa yhden risteilyn aikana.

– Viihdetiimissä kun työskentelee, saa pukeutua kolme kertaa risteilyssä iltapukuun ja minun työhöni kuului jopa juoda cocktailit näinä iltoina asiakkaiden kanssa.

Lempikohteekseen Lotta mainitsee Ranskan Villefrancen maukkaan ruoan ja kauniin sataman vuoksi. Maisemat olivat myös erityisen upeita saavuttaessa Maltalle sekä kierrellessä Norjan vuonoilla.

Lotan tehtävänä oli johtaa laivan toimintatiimiä, joka järjestää asiakkaille aktiviteetteja. Päivät venyivät pitkiksi risteilyohjelmia laatiessa ja tapahtumia vetäessä.

– Ohjasin välillä toimintaa aamukuudesta kahteen yöllä seitsemänä päivänä viikossa, sisältäen jokailtaisen teemaillan yömyöhään – eli pukeuduttua tuli 50-luvun hopsockmaisesti, villiin 70-lukuun ynnä muuta.

– Uutena kokemuksena tulivat jokapäiväiset TV-kuvaukset ja haastattelut, kun kuvasimme kohdeinfoa 24h vuorokaudessa toimivalle TV-kanavalle. Työ vaihteli esimiestyöstä tanssimiseen ja parhaimmillaan neljä kertaa päivässä bingon peluusta gaalojen juontamiseen. Rankkaa mutta niin opettavaista, Lotta tuumii.

Ei vapaapäiviä

Pääperiaatteena laivaelämässä on, että jokainen päivä on työpäivä ja sopimukset kestävät yleensä 4-8 kuukautta kerrallaan. Tämä kerrotaan hakijoille etukäteen, mutta ei aina niin suorasanaisesti.

Screen Shot 2018-04-23 at 14.28.43.png

Lotta istuu kolmantena oikeasta alakulmasta laskien.

– Minulle annettiin hieman ruusuisempi kuva työajoista puhelimitse ja meilitse, kuin mitä totuus oli paikan päällä, Lotta kertoo.

Hän toteaakin loistoristeilijällä puurtamisen eroavan tutusta ruotsinlaivatyöstä etenkin työehtojen puolesta.

Activity teamillani oli rullaava työaikataulu eli joka neljäs päivä osa päivästä oli vapaata, mutta itselläni esimiehenä sellaista ei ollut. Seitsemän päivää viikossa monta kuukautta putkeen oli rankempaa alkuun kuin osasi odottaa.

– Suomen työehtosopimusten mukaan sinulla on esimerkiksi esimiehenä 10 päivää töitä ja 10 päivää vapaata. Minulta kysyttiinkin todella usein hymyssä suin minkä ihmeen takia lähdin karibianristeilijöille, jos työsopimukseni oli Itämerellä näin hyvä, kertoo nykyisin taas Viking Linen listoilla toimiva Lotta.

Suomalaisen lainsäädännön paremmuuden huomasi myös espoolainen Leila Rönnlund tehdessään neljän kuukauden ajan töitä Royal Caribbean Cruise Linesilla vuonna 2010.

– Eiväthän nuo työehtosopimukset ole ollenkaan meidän suomalaisten luokkaa – että tehdään kuuden kuukauden sopimuksia ja olet joka ikinen päivä töissä ilman yhtään vapaapäiviä. Suomen lippu on paras lippu, hän hehkuttaa.

Leila painoi itse duunia Vision of the Seas –laivan vastaanotossa. Alukseen mahtuu 3 200 ihmistä.

– Loppuvaiheessa rupesin olemaan jo aika väsynyt.

Leila

Leilalla oli laivalla norjalainen kämppis. Hyttien jakaminen on tavanomaista.

-Jaoin yhden norjalaisen tytön kanssa hytin, jossa ei ollut ikkunaa. Kotiin tultuani ihmettelin herätessä että mikä on tuo kirkas valo. Kun avasin silmät, totesin että sehän on aurinko, hän kertoo.

Vaikka kokemus oli hänen mukaansa monella tapaa rikastuttava ja etenkin Norjan rannikko ja Välimeri tekivät vaikutuksen, Leila palasi mielellään Suomen risteilymaailmaan. Nykyisin hän on Finnlinesin palveluksessa.

Lotta suosittelee loistoristeilijöille hakemista ihmisille jotka janoavat uusia kokemuksia, eivät karta kovaa työntekoa ja ovat luonteeltaan sosiaalisia.

– Näin jälkiviisaana neuvoisin ottamaan mieluummin normaalin työntekijän paikan ensimmäisenä – ulkopuolisena esimiehenä oli haasteellista oppia tuntemaan organisaatio, joka oli paljon hierarkkisempi kuin meilläpäin. Aikaa opettelemiseen ei pahemmin jäänyt, eli kantapään kautta tuli opittua monia asioita.

Leilalle suurin yllätys oli amerikkalainen konservatiivisuus ja siitä kummunneet tiukat käyttäytymissäännöt merellä.

– Vaikka olen koko ikäni tehnyt asiakaspalvelussa töitä, niin amerikkalaiset ovat kaikista vaativimpia: small talkia, sir-mam –nimellä puhuttelua, keinotekoista hymyilyä. Jouduin myöskin värjäämään punaiset hiukseni, koska britti-esimies totesi että punainen on liian räikeä hiusväri, vaikka olin lähettänyt kuvan itsestäni etukäteen, Leila kertoo.

Leila ja Vision-laiva.jpg

Leilan punaista hiusväriä ei katseltu hyvällä.

Rankinta työtä ravintolassa

Risteilylaivojen fyysisesti rankimpiin pesteihin kuuluu ravintolatyöskentely. Silti tällekin alalle on muutama seikkailunnälkäinen suomalainen eksynyt, kuten vantaalainen Lauri Ahonen.

Hän päätyi Disney Wonderille kuuden kuukauden ajaksi hommiin vuonna 2010 nähtyään Disney Cruise Line -firman ilmoituksen työvoimatoimiston sivuilla.

– Vaikka etukäteen tiesin työmäärän olevan kova, niin kyllä se työn raskaus pääsi silti yllättämään, kertoo Lauri.

– Töitä tehdään 80-90 tuntia viikossa. Peruspäivän aikataulu on seuraava: 7.30-10.30 aamiaisvuoro, 11.30-14.30 lounasvuoro ja klo 17-23 illallisvuoro.

-Ainut mahdollisuus sosiaaliseen elämään on käytännössä illalla töiden jälkeen, joten yöunet jäävät helposti lyhyiksi. Lounaan ja illallisen välillä on pakko nukkua päiväunet.

Samaa selittää nyt jo kuusi vuotta Celebrity Cruises –firman palkkalistoilla ollut lahtelainen Saara Jäntti. Hän aloitti vuonna 2012 työt 4 120 ihmistä vetävän Celebrity Eclipse –laivan ravintolassa ja on sen jälkeen tehnyt useita jopa 8 kuukauden pituisia sopimuksia Celebrity-firman eri laivoilla.

– Elämäntyyli laivassa on tosi erilainen. Yössä ei tule nukuttua yli neljää tuntia, sillä illalla ja yöllä on kaikki sosiaalinen elämä, Saara kertoo.

Hänen laskujensa mukaan unta tulee saatua palloon noin 6-7 tuntia per vuorokausi, mutta pienissä pätkissä.

-Kuulostaa hurjalta, hän pohtii.

Celebrity Eclipse 030.JPG

Saara tietää, että “Ship life” eli laivaelämä imaisee helposti mukaansa.

Oman lisähaasteensa tuo jatkuva liikkeessä olo: Saara laihtui ensimmäisen puolen vuoden aikana 25 kiloa joutuessaan olemaan koko ajan jaloillaan hostessin työssään.

– Alku oli tosi rankkaa. Sattui joka paikkaan. Olin varautunut pahimpaan, mutta totuus oli suurin piirtein yhtä paha tai pahempi, hän nauraa.

Laurille taas oltiin työhaastatteluvaiheessa lupailtu, että hän pääsisi aiemman kokemuksensa perusteella laivan fine dining -ravintolaan töihin. Perillä kuitenkin selvisi, että kaikki aloittavat apulaistarjoilijoina perusravintolassa, eikä ensimmäisen sopimuskauden aikana ole mahdollista edetä.

Karibianristeilijöillä töitä paiskineet suomalaiset myöntävät, että väsymys on yleinen seuralainen laivalla. Toki nukkumatin valtakunnassa voi halutessaan viettää koko ilta- ja aamuvuorojen välisen taukonsa, mutta se tapahtuu sitten sosiaalisen elämän kustannuksella: Saara kertoo Celebrityn laivoilla olevan joka ilta kahdet crew-bileet, karaokea ja toisinaan erityisjuhlat asiakastiloissa.

-Jotkut hippaavat huolella, itselläni ei kestä kunto, hän nauraa.

Henkilökuntabileet ovat aikamoinen kokemus villin menonsa vuoksi.

-Naisena kun menee laivalle töihin, niin vientiä olisi kyllä. Minua ei ole ikinä elämäni aikana pyydetty niin paljoa treffeille.

Toisaalta tiiviissä työyhteisössä juorutkin leviävät nopeaan, joten Saaran mielestä on parempi vetää varovaista linjaa.

– Kulttuuri on niin erilainen laivalla, että välillä tulee sellaisia ”hitto, mä hyppään tuolta kannelta” –kohtauksia. Välillä on niin väsynyt olo ja koti-ikävä vaivaa, hän harmittelee.

Toisaalta mahtaviakin hetkiä on mahtunut viimeiseen viiteen vuoteen useita.

-Karibialla paras muisto on St. Maartenista, jossa oli hyvä fiilis ja kuljimme vesitaksilla ympäriinsä. Menin rannalle ja luin kirjaa, ja ajattelin ”ehkä tämä on ihan hyvä juttu”, hän hymyilee.

Työkavereita ympäri maailmaa

Laurin mukaan positiivisinta laivaelämässä oli kansainvälinen työilmapiiri. Kiireestä ja pitkistä päivistä huolimatta tunnelma oli aina todella mukava, eivätkä kulttuurikonfliktit vaivanneet.

disney 0111 050.JPG

Lauri tutustui laivalla ihmisiin eri puolilta maailmaa.

– Työkavereita oli ympäri maailmaa, meidän laivalla muistaakseni 40 eri maasta. Lähimmät ystäväni olivat Kanadasta, Britanniasta, Espanjasta, Ranskasta, Ruotsista ja Perusta sekä Chilestä.

– Euroopasta oli nuorempia työntekijöitä, jotka olivat mukana “haluan nähdä maailmaa” fiiliksellä, kuten minäkin. Intialaiset, aasialaiset ja eteläamerikkalaiset olivat laivalla oikeasti tienaamassa rahaa perheelleen ja säästivät joka dollarin.

Lotta muistelee Celebrity Centurylla olleen lähemmäs sata eri kansallisuuksien edustajaa.

– Paljon aasialaisia, karibialaisia, kanadalaisia. Omassa tiimissäni oli edustettuna USA, Kanada, Jamaika, Trinidad & Tobago, ja Suomi tietysti. Olin tosin ainoa suomalainen tällä laivalla.

Veera kertoo myös olleensa useimmiten ainoa suomalainen tiimissään, mutta se oli vain positiivinen asia.

– Sanoisin, että laivalla työskenteli ihmisiä kaikkialta muualta, paitsi täältä meidän pohjoisesta. Kaikista eniten oli amerikkalaisia, filippiiniläisiä, brittejä, eteläafrikkalaisia sekä kiinalaisia.

– Se olikin ihmisille iloinen yllätys, kun laivaan astui vaaleahiuksinen tyttö Suomesta. Oli niin monia jotka eivät edes tienneet missä Suomi sijaitsee. Oli ihanaa oppia tuntemaan uusia ihmisiä uusista maailmanosista, hän miettii.

Veera kertoo kuulleensa yllättävistäkin ihmiskohtaloista, kuten tuoreista vanhemmista jotka olivat yhdeksän kuukauden sopimuksella töissä elättääkseen sukua kotona.

– Huomasin, että monelle laivalla työskentely ei ole halukysymys, vain ainoastaan tie saada joskus kunnon elämä kotimaassaan.

– Nämä ihmiset ja ihmistarinat avasivat silmäni niin hyvässä kuin huonossakin. Ja se positiivisuus: ihmiset olivat niin iloisia ja positiivisia, että se tarttui väkisinkin!

Myös Laurille jäi laiva-ajasta pääasiallisesti hyviä muistoja.

– Lämpimimmin  muistelen aurinkoisia päiviä, joita vietimme ystävien kanssa satamaa lähellä olevan hotellin allasalueella Cabo San Lucasissa. Ja kaikki muu mitä pääsi ihanien ihmisten kanssa tekemään, hän kertoo.

Saaran mukaan uvuttavuudestaan huolimatta laivaelämä imaisee helposti mukaansa.

18447263_456230178044597_4062579475962788295_n.jpg

Työkavereiden kanssa vietetään myös vapaa-aikaa laivalla. Saara on kolmas vasemmalta ylhäältä.

Laivalla ruokatarjoilu pelaa, pyykit pestään puolestasi ja ystävät löytyvät saman laivan katon alta. Koko ajan näkee uusia satamia ja välillä pääsee kattoterassille nauttimaan upeasta auringonlaskusta. Rahaa jää hyvin säästöön, kun elinkuluja ei ole ollenkaan.

-Tosi paljon ihmiset huijaavat itseään, että tämä on viimeinen sopimus, Saara myhäilee.

Haluatko loistoristeilijälle töihin?

Floridan Miamissa asuva turkulainen Maria Mattson vastaa Royal Caribbean Cruise Lines –laivayhtiön “Guest Services” –osastosta. Hänen tehtävänään on haastatella laivan eri osastoille töihin hakevia ihmisiä, etenkin jos he ovat hakemassa esimies- tai asiakaspalvelutehtäviin. Maria vastaa tässä muutamaan yleisimpään hakijoita askarruttavaan kysymykseen.

Miten Royal Caribbean Cruise Linesille voi hakea töihin?

– Nettisivumme Royalcareersatsea.com on paras paikka. Netin kautta voi lähettää meille CV:n, ja otamme sitten yhteyttä. Haastattelut tehdään puhelimitse tai Skypellä. Jos ei kuule heti meistä, ei kannata ajatella ettei saanut työtä: vastausaika on yleensä 2 viikkoa – 2 kk. Minuunkin voi ottaa suoraan yhteyttä jos on kysyttävää (MMattsson@rccl.com).

Onko laivalle vaikea päästä töihin?

Ei ole mitenkään hirveän hankalaa. Ihmisiä ylennetään koko ajan ja vaihtuvuus on suurta. Haluaisinkin enemmän suomalaisia töihin, varsinkin niitä jotka puhuvat myös ruotsia tai esim. saksaa tai espanjaa englannin lisäksi. Suomesta on myyty enemmän risteilypakettilomia ja muutenkin nykyisin on enemmän skandinaavivieraita.

IMG_9329.JPG

Mitä viisumeita laivalle töihin tuleva tarvitsee?

– Suomalainen ei tarvitse Schengen-viisumia vaan pelkän C1/D-merimiesviisumin USA:han, sillä useimmat laivat tulevat jossain vaiheessa Amerikkaan. Sen saa mistä tahansa Amerikan suurlähetystöstä kunhan on esittää Letter of Employment (LOE) –kirje meiltä, joka todistaa että sinut on hyväksytty laivalle töihin.

Mitkä kulut laivalle lähtijän pitää kustantaa itse?

– Haastattelun jälkeen pitää käydä lääkärintarkastuksessa, joka on vähän vaativampi kuin perinteinen merimieslääkärintarkastus. Suomessa on tietyt lääkärit, jotka hyväksymme. Viisumikulut ja lentokulut laivan lähtöpaikkaan tulee myös kattaa itse, oli kyseessä sitten Ruotsi taikka Australia. Paluulennon maksaja riippuu siitä mille osastolle päätyy. Ravintola- tai hyttihenkilökunta maksaa aina lennot itse. Guest Services –osastolla laiva maksaa lennot ensimmäisen menolennon jälkeen.

Minkälaista palkkaa laivalla saa?

– Esimerkiksi asiakaspalvelutiskillä palkka alkaa noin 1 700 dollarista per kuukausi, joka kuulostaa pieneltä mutta ylenemismahdollisuuksia on monia. Toisaalta laivalla ei ole mitään juoksevia kuluja, kun hytti ja ruokailut kuuluvat ilmaisetuihin. Hyttiemännillä peruspalkka on alhaisempi, mutta he saavat asiakkailta tippejä. Muissa asemissa palkka on isompi, mutta siihen ei yleensä tule päälle tippejä.

Miten verotusasiat hoituvat laivalla?

-Laivayhtiö ei pidätä tuloista veroja, ellei ole USA:n kansalainen. Laivamme ovat mm. Bahaman ja Liberian lipun alla. Jos on Suomen kansalainen ja maasta pois yli 6 kuukauden ajan, Suomi ei myöskään pidätä veroa.

Minkälaisilla sopimuksilla töitä tehdään?

– Hyttiemännät ovat töissä 6 kk putkeen, sitten 6 viikkoa palkattomalla lomalla. Ravintoloissa tehdään 6-8 kk töitä, sitten ollaan 8 viikkoa palkattomalla lomalla. Esimiestehtävissä ollaan 4 kk töissä ja sitten 2 kk lomalla, jolta ajalta saa myös palkkaa. Esimiestehtävissä pysytäänkin yleensä kauan kun niihin kerran päästään.

Onko sopimuksen aikana vapaapäiviä?

-Ei ole vapaapäiviä, mutta töissä ollaan esimerkiksi klo 8-12, sitten on 5 tuntia vapaata, ja sitten tehdään vielä iltavuoro klo 17-21. Satamissa on aikaa mennä ulos.

Minkä ikäisiä ihmisiä karibianristeilijöillä on töissä?

-Se vaihtelee paljon, 21-vuotiaasta ylöspäin. Guest Services Managerit ovat noin 27-46-vuotiaita. Jotkut hyttiemännät ovat olleet tosi kauan meillä töissä, 20-25-vuotta.

Teksti: Mirva Lempiäinen

Kuvat: Mirva Lempiäinen ja haastateltavien kotialbumit

Lisätietoa laivatyöskentelystä:

allcruisejobs.com

cruiseserver.net

onespaworld.com

Blogi- ja mediakirjoituksia laivatyöskentelystä:

http://zerototravel.com/paid-to-travel/how-to-get-a-job-on-a-cruise-ship

www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/373457-14-tunnin-paivia-ja-huulipunapakko-tallaista-on-tyo-karibian-loistoristeilijalla

E-kirjoja aiheesta:

How to Get a Job On Board Cruise Ships (Derek Baron ja Liz Aceves)

Get a Cruise Ship Job (Neil Maxwell Keys)

 

Advertisements

Life Beneath New York’s Sidewalks

Over the past four years Finnair’s in-flight magazine Blue Wings has been one of my main clients. I’ve written all kinds of articles for them, ranging from monthly travel news blurbs to longer features. Thus I thought I’d share one of my favorite articles that I have ever written for them. (To see the original layout, go here and scroll to page 20.) This is is about all the subway artists that are working so hard in the tunnels of New York, and are making commuting more fun for others in the process. 🙂 (And sure, there are always some people who are annoyed at these musicians and dancers as they bring noise to the subway car. But you can’t deny that some of these guys are crazy talented!)



Let’s play Travel ABC’s

Hey fellow travel enthusiasts!

I’m currently doing a fun travel game over on my travel Instagram, @mirvaonthemove. (FYI: I also have an IG account just for Guadeloupe photos, which is @guadeloupeguide. So if you like palm tree photos, head over to that one!).

This Insta game that I invented is called the “Travel ABC’s” and the goal is to post a photo every day of a country/state/city you have been to, in an alphabetical order. I just started a few days ago together with a few other IG users, so it’s still easy to join.

If you want to take part, just use the hashtag #travelabcs and tag me @mirvaonthemove. You’d have to post four photos to catch up: places starting with an A, a B, a C and a D. It might be best if you could post a few photos per day so that you can quickly catch up with the rest of us. 🙂 Tomorrow is letter E.

Here’s what I’ve posted so far.

There are also a few more rules:

  1. When you post a photo, you should tell a little story of the place/country where the photo was taken. (Don’t forget to use the hashtag #travelabcs and tag me at @mirvaonthemove).
  2. You can post about a country, a state or a city that starts with that letter.
  3. If you can’t think of any place starting with a particular letter that you would have been to, you need to reach out to another IG user (maybe a friend of yours, or a new contact) and ask them to loan a photo to you from that place. Then post that photo to your IG. In the status you can say that while you haven’t been to a place starting with letter X, another IG user has in fact been there. And then tell what the IG user had to say about it. And make sure to tag them in the photo to give them credit! (PS. If you need a photo from someplace, feel free to ask me! I’ve been almost everywhere…haha!)

That’s it! See you on Instagram, over at #travelabcs!

Here it is: A direct link to buy The Quick Gwada Guide!

Bonjour everyone!

A lot of people have been emailing me about a direct link for buying my Guadeloupe guidebook. Well, now there’s finally one! So instead of handing all the e-book sales manually and sending the e-book via email, I’ve now outsourced the process to a site called Payhip. Yay!

So if you are interested in buying the world’s only up-to-date English language guidebook for Guadeloupe, click here:

http://payhip.com/b/oGEQ

screen-shot-2017-03-03-at-11-05-00-am

Like before, you can still pay by Paypal, but you can download the 67-page PDF right after the payment instead of needing to wait for me to email it to you. That’s progress!

Here are some sample pages. As you can see, the e-book has quite a lot of photos to break up the long text blocks. It is not a heavy read despite being almost too long to be called The Quick Gwada Guide anymore… maybe a name change is in order soon. 🙂 It’s also easy to navigate between the sections with the help of the Table of Contents, which tells you the page you need to go to in order to find what you are looking for.

screen-shot-2017-03-03-at-10-24-30-am

The version that you will get via this new link is actually the 3rd edition of The Quick Gwada Guide. The e-book was updated recently (February 2017) – this version is slightly longer than the earlier one, as it has some expanded sections. This means that the “per page cost” has gone down to 22 cents. I can assure you that this guidebook is worth its $15 cost as you will be saving lots of time and money in Guadeloupe with it.

img_3189

While I have already included some reviews in my earlier blog posts, here are some more recent comments people have emailed me:

“We just got back from our holiday to Guadeloupe. We had the best time, Guadeloupe is really beautiful, and there are so many wonderful things to do. Of course, we travelled with your e-book. We had it printed so we could take it with us everywhere. I think we did most of your top 30+ list of things to do. Can’t tell which we liked best. Again, we were very happy with your guidebook, so thank you very much.”

“Thank you, Mirva. I have downloaded the Gwada guide. Just gave it a quick look and it is fabulous! It will make our trip next month much more enjoyable.”  

“Good morning – Thanks again for your very detailed advice and for your ebook. We are already planning a return visit.”

“I briefly looked at your guide…just what the Dr. ordered!”

“Thanks to your book we are going to try for some day trips to the various places on the other side of the island. I remember something about sea turtles in Malendure. I want to go to one of the small ilets, that sounds really fun. And the waterfall, and the hot spring, and the volcano. 🙂 Thanks for everything. Your work on the book really made my life easier. I’m very appreciative.” 

DCIM100GOPROGOPR0058.

Photo by the awesome Mariana Keller.

I even have a Finnish-language comment to include:

“Hei Mirva, ja suuret kiitokset mahtavasta tietopaketista Gwadasta! Tuo e-kirja avasi saaret aivan uudella tavalla! Poikakaverini pelko siitä, että siellä saattaa aika käydä pitkäksi,haihtui saman tien. :)”

(Translation: Hi Mirva, and many thanks for the awesome information package about Gwada! This e-book opened my eyes in a brand-new way. My boyfriend immediately got rid of his fear that we might get bored there. :)”

See you in Gwada!

PS. Let me know if you have any problems with the new link. If you’d like to buy the e-book the old-fashioned way (via a direct Paypal/Venmo/Chase Quick Pay/bank transfer payment), you can email me at gwadaguide @ gmail.com.

 

Guadeloupe Islands promoted my e-book!

Good news! The Guadeloupe Islands Tourist Board just included my Quick Gwada Guide e-book in their latest newsletter as recommended reading for those heading to Guadeloupe this winter! Here’s what they wrote:

screen-shot-2016-11-04-at-8-50-59-pm

 

Aww, so sweet of them! It’s nice to see my hard work rewarded. 🙂

I’m currently in the process of trying to get the purchasing process for the e-book automated. But if your trip is coming up soon, you can look here for more details on how to purchase the Quick Gwada Guide right now.

Welcome to paradise!

Flight 5: Bangkok to Singapore

This post is part of the Ultimate Flight Marathon multi-part series, where I review the flights I took during 3.5 weeks of intense traveling in the late spring of 2016.

Airline: Tigerair

Date: May 13, 2016

Type of plane: Airbus A320

Duration of the flight: 2 h and 25 mins

IMG_7728

General info: Tiger Airways, operating as Tigerair, is a no-frills airline and a subsidiary of Singapore Airlines. It operates flights to 40 destinations across Asia. Our flight was an evening flight from Bangkok’s Suvarnabhumi airport to Singapore’s Changi, a.k.a. the best airport in the world. Above other things, Changi has some fish ponds, three movie theaters, a sunflower garden and even a butterfly garden (that we sadly didn’t get to visit).

What was special about this plane: It was your standard Airbus A320, but the layout was a bit different than what legacy carriers have. There were 180 economy seats instead of the usual 150, and no business class at all. The plane was new and clean, with comfy blue leather seats.

Highlight: There were a couple of Buddhist monks boarding the flight with us! I was surprised to see them flying, as I thought monks had to live a more modest earthly existence… then again, flying with low-fares airlines is pretty much the most modest way to travel nowadays anyway, as it’s often even cheaper than taking the bus.

IMG_7720.JPG

Bangkok’s main airport has some nice decorations.

What I would do differently next time: Tigerair doesn’t provide any entertainment on board – not even big shared screens. So I would make sure that my laptop battery was well charged instead of practically empty…

Food served: None was given for free (not even water), as is typical 0f no-frills carriers. Luckily we were not hungry at all, as we had just visited the Louis’ Tavern CIP First Class Lounge at Bangkok airport’s Concourse A that served pasta, puff pastries and cookies.

IMG_7727

Thanks for yet another lounge visit, Priority Pass!

Turbulence: None. Yay! I’m not a fan…

Price: We bought a one-way ticket from Bangkok to Perth through the Tigerair website, which included a 12-hour layover in Singapore. The price of this entire ticket was around $180 per person so about $90 per flight. This whole ticket could have maybe been been cheaper since we had to pay $20 extra for checked-in luggage that we didn’t even have. For some reason Tigerair’s website didn’t allow me to book the flight without luggage – maybe because our second flight was with Scoot Airlines and not Tiger? Who knows…

IMG_7761.jpg

Some parts of the Singapore airport are so pretty!

Miles earned: None, though I could have earned some Singapore Airlines’ KrisFlyer miles from this flight: Tigerair awards KrisFlyer miles to people who buy their Flexicombo fare. However, I didn’t think it was worth paying an extra 50 Singapore dollars (around $37) just so I could earn a measly 60 miles. Even if you get the Flexicombo fare and the miles, these Tigerair flights won’t count towards elite qualification. This means you can’t get silver or gold status with Singapore Airlines by flying one of these low-fares subsidiaries. As is mentioned in the terms and conditions, “Only KrisFlyer Elite miles earned on Singapore Airlines, SilkAir, Star Alliance partner airlines, Virgin Australia*, and Virgin Atlantic^ will count towards KrisFlyer Elite Silver and KrisFlyer Elite Gold membership.”

Overall experience: OK.

 

Flight 4: Tokyo to Bangkok

This post is part of the Ultimate Flight Marathon multi-part series, where I review the flights I take during 3.5 weeks of intense traveling.

Airline: ANA, which stands for All Nippon Airways

Date: May 13, 2016

Type of plane: Boeing 787-8 Dreamliner

Duration of the flight: 6 hours

Delays: Nope

General info: ANA is the largest Japanese air carrier. When you enter or exit any of their aircrafts, they play this soothing boarding music that aviation blogger Ben Schlappig calls “the second classiest thing in the world.” The tune is really catchy and peaceful at the same time. You can listen to it here, but start from 01:50 as that’s where the music seemed to start onboard. Our flight was from Tokyo’s Haneda to Bangkok’s Suvarnabhumi airport (I know – that’s probably the most difficult airport name in the world!).

IMG_7702

The business class was the usual size – not gigantic as in our earlier flight from NYC to Tokyo.

What was special about this plane: It was a fairly new-seeming Boeing Dreamliner. This was my first time flying a Dreamliner, as far as I can remember. It was definitely a pleasant experience. Dreamliners apparently have all sorts of extra benefits, such as having more cabin humidity which helps you avoid getting dry eyes or headaches.

Highlight: I managed to sleep for almost the entire flight! We were pretty exhausted after sleeping for just a few hours at a capsule hotel in Tokyo. Not that there was anything wrong with Kiba Hotel – that place was great and it was nice and cool inside the capsule. Instead it was the darn jet lag that awoke us after just a few hours of shut-eye. Well, at least it meant that I could visit the hotel jacuzzi early in the morning. And sleeping through a flight is always nice as it makes the time pass quicker.

capsule

What I would do differently next time: As with the earlier ANA flight, the TV shows offered on the personal screen were pretty basic. It would be good to bring alternative entertainment options like books or downloaded TV shows (though I was happy to sleep).

Food served: We were only served one meal during the flight, which was lunch. Again we got a menu from which to choose: The Asian option was simmered freshwater eel with eggs, served over steamed rice,IMG_7710 and the Western fare was roasted chicken with basil flavor. I chose the chicken, though I had a bite of my boyfriend’s eel meal and that was clearly the better choice.

Turbulence: Just a tad.

Price: This flight was part of a super cheap flight deal to Thailand that I scored a while back through Secret Flying (my favorite website!). We basically got roundtrips from New York to Bangkok for $375, with stops in Tokyo both ways and Chicago on the way back. Strangely, this “roundtrip” finishes in Montreal instead of New York, so it’s actually a multi-destination ticket. Either way, it works well for us since Montreal has direct flights back to Guadeloupe.

Miles earned: This second section of the trip, Tokyo to Bangkok, netted us 1,425 airline miles with Air Canada’s AeroPlan program. I chose to bank the points to Air Canada as our tickets were in booking class K, which earns no airline miles at all on Singapore Airlines (my usual Star Alliance program of choice). Also, it would earn very few miles on United because United gives airline miles based on the price you paid instead of the distance flown. These types of revenue-based programs are no good when you fly long distances on discounted tickets (thus I don’t credit my flights to the programs of Delta, United and soon American Airlines).

Overall experience: Solid great ANA quality.